MITÄ HELSINGIN MAALAISKUNNAN (NYK. VANTAA) ASUKAS
AJATTELI TASAN 100 VUOTTA SITTEN? Vantaa-Seuran vuosikokouksen yhteyteen
Taidemuseo Artsissa Myyrmäessä oli jo
vakiintuneen tavan mukaisesti järjestetty asiantuntijaluento. Tällä kertaa
vuorossa oli FT, dosentti Tuomas Tepora, jonka tutkimuskohteena ovat
sisällissotaan liittyvät tapahtumat Vantaan alueella. Erittäin mielenkiintoisen
luentotunnin aikana pääpainona oli Vantaa-Seuran vuoden 1917 teeman ”Suomi 100
vuotta” mukaisesti vuosi 1917 ja siihen liittyvä traumaattisen kansalaissodan
vuosi 1918.
FT Tepora kävi ammattitaitoisesti läpi historiallisten
tapahtumien vyöryn, joka Helsingin maalaiskunnassa koettiin Suomen
itsenäistymisen ja siihen liittyvän sisällissodan yhteydessä. Koska tapahtumat
ovat historianharrastajalle pääpiirteissään tuttuja, keskityin kuvittelemaan
niitä ajatuksia, joita maailman tapahtumia seuraavalla eläkeukolla oli
mielessään tiistaina 27. maaliskuuta 1917 Helsingen eli Helsingin maalaiskunnan
(nyk. Vantaa) teollistuneessa Dickursbyn taajamassa (kunnan kaupallinen ja
hallinnollinen keskuspaikka oli Malmi, mutta se on nykyisin Helsinkiä):
”Euroopassa riehuu sota, jota syystäkin kutsutaan nimellä
maailmansota. Itärintama on Jo puolitoista vuotta seissyt Vilnan tasolla
Liettuassa. Nyt saksalaiset näyttävät saaneet uutta puhtia, ja rintama
näyttäisi siirtyvän kohti Pietaria – tai Petrogradiksihan sitä Kerenskin
valtaannousun jälkeen on alettu kutsua. Keisari Nikolai II tosiaankin syrjäytettiin
helmikuussa tapahtuneessa vallankumouksessa ja on nyt perheineen viety
tuntemaatomaan paikkaan – mitähän heille mahtaa tapahtua? Vallankahvassa
näyttäisi nyt oleva lähes tuntematon poliitikko, lakimies Aleksandr Fjodorovitsh
Kerenski.
Kerenski on sosialisti, kuten myös Suomen senaatin puheenjohtaja,
entinen renkipoika Oskari Tokoi. Eduskuntauudistus vuonna 1906 ja tuo ”yleinen
ja yhtäläinen äänioikeus” sai aikaan sen, että nyt jokainen renkipoika,
piikalikka ja tehtaan työmies on äänioikeutettu. Siitähän seuraa, että
Eduskunta tulee aina olemaan sosialistien hallussa. Kummallinen tilanne: Suomen
korkein johtaja on sosialisti Kerenski ja Suomen senaatin puheenjohtaja on
sosialisti Tokoi. jonka kannattajat ovat suomenkielisiä sosialisteja. Samaan
aikaan täällä Helsingin maalaiskunnassa käyttävät valtaa ruotsinkielisten
maanomistajien valitsema kunnallislautakunta, joiden puheenjohtaja on paroni Ramsay.
Sotilaallisista asioista ja suhteista muihin valtioihin päättää Kerenski,
Suomenmaan asioista Tokoi ja Pitäjän asioista Ramsay. Tästä ei missään
tapauksessa voi seurata mitään hyvää!
Maailmansodan syttymisen jälkeen meillä meni yli kaksi
vuotta todella hyvin: tehtaille tulvi tilauksia ja rahaa ja ruokaa riitti
kaikille, Nyt on elintarvikkeista alkanut olla pulaa – onko se todellista, vai
piilottelevatko maanomistajat vain viljaa, perunoita, voita ja lihaa parempien hintojen
toivossa? Mökkiläisillä ei ole enää rahaa vuokranmaksuun ja monia on häädetty
mökeistään. Tunnelmat alkavat päivä päivältä kiristyä ja maatyöläisten ja torpparien
kerrotaan uhkaavan lakolla.
Venäjä on jo vuosia rakentanut linnoitusta Helsingin
kaupungin ja maalaiskunnan ympärille suojatakseen Helsingissä olevaa laivastoa
saksalaisten hyökkäyksiltä. Linnoituksia rakentamaan on tuotu liki kolmetuhatta
kiinalaista sotavankia Mantshuriasta, ja heistä on ollut monenlaista harmia.
Puutavaraa, viljaa ja muita tarpeita otetaan nyt talollisilta ilman kunnollisia
korvauksia. Vankien vartijoina toimivat kasakat ovat tuoneet mukanaan malarian,
johon monet maalaiskunnan asukkaat ovat sairastuneet.
Mitä Venäjä oikein suunnittelee? Helsinkiin on siirretty
yli 10 000 sotilasta; onko tarkoituksena pitää Helsinki hinnalla millä
hyvänsä, uhrata muu Suomi ja käydä
hyökkäävien saksalaisten kimppuun Suomessa näiden edetessä kohtia Pietaria? Se
merkitsee maallemme valtavia tuhoja. Mutta mitä jos saksalaiset hyökkäävätkin
rakennettua linnoitusta vastaan ja käyttävät myös täällä kloorikaasua, niin
miten meidän käy? Tai alkavat pommittaa Helsinkiä laivoista, ilmalaivoista ja
jopa lentokoneista, niin kuin nykyisin väitetään mahdolliseksi?
Sekä työväki että porvarit ovat perustaneet omia ”järjestyskaartejaan”
turvaamaan laillista menoa. Joukot myös harjoittelevat sotatemppuja. Voiko
tästä seurata muuta kuin että tulee sota ja veriset vaatteet?”.
Ajattelemme helposti historiaa jatkumona, jossa tunnemme
myös kaikki ennen meitä tapahtuneet asiat. Siksi voi olla vaikeaa ymmärtää,
että 27.3.1917 maailman menoa mietiskelevälle ukolla ei ollut tietoa siitä,
mitä tulee tapahtumaan – ainoastaan pelko tulevaisuudesta. Hän oli väärässä
siinä, että Saksa hyökkäisi Venäjän kimppuun Suomen kautta. Eikä hän voinut kunnolla
hahmottaa edessä olevia tapahtumia: keisariperheen murhaa Jekaterinburgissa
Siperiassa, mikä merkitsi keisarivallan loppumista Venäjällä; Helsingin
maalaiskunnan kunnallislautakunnan piiritystä Malmin kunnantalolla, mikä
merkitsi järjestäytyneen yhteiskunnan sekasorron alkamista Helsingin
maalaiskunnassa; Senaatin istuntoa 6.12.1917, mikä merkitsi Suomen
itsenäistymistä; tammikuun 28. päivää
jolloin punainen lyhty nousi Hakanimessä työväentalon torniin ja julisti sodan,
josta historianharrastaja käyttää nimeä sisällissota tai vuoden 1918 sota,
liberaali poliitikko termiä kansalaissota, punaista puolta sympatisoiva nimeä
veljessota tai kapina ja valkoinen puoli termiä vapaussota.
Mutta vaikka ukon pelko Saksan hyökkäyksestä Suomen läpi
kohti Pietaria kuivui onneksemme kokoon, saapuivat saksalaiset sotilaat huhtikuun
puolivälissä 1918 Helsingin maalaiskuntaan vallattuaan Helsingin, ja jatkoivat
matkaa kohti Riihimäkeä, Hämeenlinnaa ja Lahtea.
Tikkurilan ukon olisi ehkä vaikea ymmärtää, miksi
läheiseen Hakkilan kylään haudataan yli 30 vuotta myöhemmin kuusi vuonna 1918
kaatunutta nuorta asevelvollista saksalaissotilasta. Ja vielä vaikeampi on
ymmärtää, että samalla hautausmaalla lepää 364 kaatunutta saksalaissotilasta ja 201
hukkunutta saksalaista merisotilasta. Vaikka me tiedämmekin tapahtuneen, emme
ymmärrä sen pohjimmaisia syitä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti